Psalms 2
1 Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?
2 Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa jahänen voideltuansa vastaan:
3 "Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidänköytensä".
4 Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä.
5 Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitähirmuisuudessaan:
6 "Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni".
7 Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: "Sinä oletminun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.
8 Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maanääret sinun omiksesi.
9 Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinäsärjet heidät."
10 Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteestavaari.
11 Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella.
12 Antakaa suuta pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisitiellänne. Sillä hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotkahäneen turvaavat.